Arboretum Frickin historia

Arboretum Frickin alue 3,2 hehtaaria sijaitsee Natura-alueeseen kuluvan lintuveden, Ahulijärven rannalla. Alue on kuulunut alunperin Kaarina Maununtyttärestä tunnetun Liuksialan kartanon maihin. Kangasalan kunta osti 22.7.1911 Liuksialan kartanon omistajilta Jalmari ja Adele Meurmannilta 3,62 ha tontin 2.500 markan kauppahinnalla ja perusti paikalle Liuksialan kansakoulun. Koulun paloi vuonna 1927. Palon jälkeen kunta siirsi koulun lähemmäksi asutusta noin 500 metrin päähän sopivammalle paikalle. Vanha koulukiinteistö oli autiona 10 vuotta ja myytiin vuonna 1937 Fanni Seppälälle, joka rakensi palaneen koulun paikalle uuden talon. Kaikki piharakennukset ovat alkuperäisiä vuonna 1911 rakennettuja ja koululle kuuluneita erilaisia rakennuksia.

15.6.1956 Fanni Seppälä myi kiinteistön tamperelaiselle kenkätehtailija Veikko Urvikolle. Veikko Urvikko oli innostunut tilan kehittämisestä myytyään Tampereen Pispalassa toimineen kenkätehtaansa. Hän teetti vuonna 1958 alueelle laajan pihasuunnitelman sekä marja- ja hedelmätarhan paikallisella Veikko Järvelän Puutarhatyö Oy:llä. Suunnitelmaan ei toteutettu ilmeisesti lähes miljoonaan markkaan nousseen kustannusarvion johdosta.

Ostin vaimoni Leilan kanssa kiinteistön toukokuussa vuonna 1981. Kiinteistössä oli asunut Urvikon vanha pariskunta, joiden kuoleman jälkeen kiinteistö jäi perikunnalle. Perikunnan jäsenet asuivat eri puolilla Suomea eivätkä olleet kiinnostuneita kiinteistöstä. Huonokuntoiset rakennukset olivat ennen myyntiä olleet kaksi vuotta autioina, piha ja metsä villiintyneinä ja hoitamattomina. Kaunis miljöö ja järvi kuitenkin tekivät suuren vaikutuksen meihin. Kaupat tehtiin, vaikka taloon ei aivan heti voinutkaan muuttaa asumaan. Aluksi remontoitiin päärakennus ja raivattiin piha-alue. Muutaman vuoden aherruksella muutkin rakennukset kunnostettiin ja seuraavaksi oli vuorossa metsän harventaminen ja siistiminen. Raamit puutarhalle ja
mahdolliselle arboretumille alkoivat olla kunnossa.

Olen taustaltani kaupunkilaispoika ja ollut aiemmin lähinnä kerrostaloasuja ja tehnyt työurani pankkialalla. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja sen kauneudesta. Nuoruudessani harrastin monipuolisen urheilun ohella mm. vesivärimaalausta ja luontovalokuvausta. Tämä vaikutti varmasti osittain kaupan syntymiseen. Näin paikan kauneusarvot ja mahdollisuudet sekä kehittelin paljon erilaisia ideoita voidakseni tehdä paikasta puiden, pensaiden ja muiden kasvien avulla kauniimman.

Kävimme vuonna 1988 Viron Hiidenmaalla ja siellä näimme metsään istutettuja alppiruusuja. Näky metsässä oli häkellyttävän hieno ja teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Näin ensimmäinen askel omaan arboretumiin oli otettu ja alitajuntani lähti tuolloin kehittämään omaa hanketta pihametsään.
Vuonna 1994 kävimme Elimäellä Mustilan arboretumissa, jossa syntyi varsinainen herätys niin alppiruusujen kuin puiden ja pensaiden istuttamiselle omaan metsään. Mitä, jos minäkin teen metsäämme oman arboretumin, jossa pääroolissa olisivat Mustilan tapaan alppiruusut ja atsaleat puiden lisäksi. Aluksi piti tehdä umpitiheään metsään tilaa istutuksille. Kuusivaltaisesta metsästä kaadettiin puista lähes puolet pois. Valtavat määrät oksistoa poltettiin eri puolilla metsää roihuavissa nuotioissa talkoilla Kangasalan Kisan suunnistajien kanssa. Otin omaan käyttöön myös naapurin viljelypeltona olleen alueemme. Sen yläosaan kaivettiin pari lampea vesikasveille ja samalla aloitin koko pellon rakentamisen puistoksi. Siitä se sitten lähti…. arboretum. Hankin metsään ensimmäiset alppiruusut ja istutin erilaisia puiden ja pensaiden taimia
ilman suurempia suunnitelmia metsässä ja pellolla sopiviin paikkoihin. Mustilasta ostettu, vuonna 1992 julkaistu ”Suomen puu- ja pensaskasvio” oli tärkeä apuväline istutusvaiheessa, samoin erilaiset puutarha-alan lehdet. Tärkeässä roolissa olivat myös puutarha-alan ystävät, jotka mielellään antoivat lisätietoja ja myös avustivat istutustöissä.

Muutamassa vuodessa erilaisia kasveja oli kertynyt jo paljon ja myös tietomääräni oli lisääntynyt työtä tekemällä, kirjoja lukemalla ja puutarhavierailuilla koti- ja ulkomaisissa puutarhakohteissa. Kotimaassa
Mustilan arboretum on ollut tärkein innostukseni lähde ja ulkomailla etenkin Irlannin, Puolan, Ruotsin, Unkarin ja Norjan monet arboretumit sykähdyttivät ja antoivat uusia ideoita omaan puutarhaan. 2000- luvun alussa tajusin, että puiden ja pensaiden kappalemääräinen keräily ei ole enää tärkein motiivini oman arboretumin rakentamisessa. Ymmärsin myös, että oma osaamiseni ja hieman hätäinen luonteeni ei riitä kasvien yksityiskohtien tarkkailuun.

Päämääräksi ja motiiviksi alueen rakentamisessa tuli puutarhan kauneus ja tunnelma. Se oli hyvä oivallus, joka on viitoittanut aktiivista tekemistäni näihin päiviin saakka. Puita ja pensaita istuttamalla sopiviin paikkoihin ”maalaan maisemaa” Uusia alueita ja pieniä puistoja alueen sisälle syntyy tiuhaan tahtiin.
Metsässä tärkein kauneuden ja tunnelman luoja ovat etenkin alppiruusut ja atsaleat sekä magnoliat kukkaloistossaan oikeilla paikoilla. Pihassa ja entisellä pellolla erilaiset kukkapuut ja perennoista etenkin pionit ovat tärkeässä roolissa kauneuden ja viihtyisyyden luojina. Liityin Dendrologiseen seuraan,
Rhododendron kerhoon sekä Mustilan Ystäviin. Ruusuista kiinnostuin vasta 2010-luvulla, jolloin liityin myös Suomen Ruususeuraan. Rhododendron kerhon kautta sain siemeniä ja aloitin oman taimituotannon. Uusia alppiruusujen ja atsaleoiden taimia syntyi parhaina vuosina 100-150 kpl vuodessa. Myös magnolioita, erikoisia puita ja perennoja alkoi syntymään eri puolilta hankituista siemenistä.

Puutarha oli pitkään vain oman perheen ja ystävien tiedossa. Rodojen kukinta-aikaan kesäkuussa järjestimme puutarhassa vuosittain 2006 alkaen näihin päiviin saakka rodojen kukintajuhlan, jonne kutsuimme ystäviä jakamaan kukkaloisto ja puutarhan eri osien kauneus kanssamme. Tv-sarjan Puutarhaunelmia yhtenä tutustumiskohteena oli puistomme vuonna 2008. Se oli lähtölaukaus julkisuudelle ja erilaiset lehdet halusivat julkaista puutarhasta artikkeleita. Julkisuuden lisääntyessä ovat vuosien saatossa erilaiset yhdistykset ja yritykset eri puolilta Suomea ottaneet yhteyttä ja kysyneet mahdollisuutta päästä tutustumaan arboretumiin. Tätä kautta tieto arboretumista on levinnyt ja monet ihmiset ovat toivoneet, että arboretum avattaisiin myös yleisölle. Koska puutarhaa hoidetaan harrastuksena, omana
pihana ja vain omin voimin ilman ulkopuolista apua, olemme pitäneet kynnyksen aika korkealla vierailujen suhteen.

Koronakesänä 2020 arboretumin perinteistä rodojuhlaa ystäville ei järjestetty. Sen sijaan kutsuimme ystäviämme ja heidän kavereitaan tutustumaan arboretumiin rodojen kukinta-aikaan ”avoimet ovet” periaatteella. Parin päivän aikana yli 100 vierasta kävi tutustumassa puutarhaan. Tämän seurauksena
Business Kangasalan ja Visit Kangasalan henkilöstö innostuivat arboretumista ja innostivat myös meitä avaamaan arboretum yleisölle. Keväällä 2021 puistomme avattiin yleisölle torstaisin ja sunnuntaisin klo 12 – 16 maksullisena matkailukohteena. Muina aikoina vain tilauksesta eri kokoisille ryhmille. Pienellä pääsymaksulla arboretumiin tulevat vain puutarhoista kiinnostuneet ihmiset ja toisaalta pääsymaksuista kertyneet varat voidaan käyttää alueen kehittämiseen.

Arboretumin suosio yllätti meidät täysin. Yhteistyö Visit Kangasalan kanssa toimi hyvin ja kumppanimme teki arboretumiamme tunnetuksi eri medioissa kiitettävällä tavalla. Kotisivuillamme on vierailtu vuoden 2025 loppuun mennessä yli 300 000 kertaa ja Facebookissa puutarhaamme seuraa liki 3 000 ihmistä.

Kesän 2021 aikana 15.5. – 16.8. välisenä aikana arboretum oli avoinna yleisölle 25 päivänä. Tämän lisäksi erilaiset ryhmät lähinnä linja-autokuljetuksina muina arkipäivinä. Vilkkaimpina päivinä vieraita oli 800.Vieraita puutarhassa kesän aikana kävi kaikkiaan yli 7.000, joista 90 % oli Kangasalan ulkopuolelta kaikkialta Suomesta. Kausikorttilaisia oli kaikkiaan 180 ja he saivat tuoda mukanaan myös ystävänsä aina kun arboretum oli auki yleisölle. Palaute vierailijoilta oli hyvin positiivista.

Metsäpuutarhan tunnelman parantamiseksi toteutettiin yhdessä säveltäjä Heikki Mäenpään kanssa kauan suunniteltu idea musiikki- ja puutarhataiteen yhdistäminen Kiinasta saamamme kokemusten pohjalta. Puutarhaan sijoitettiin 4 kovaäänistä, joissa soi taukoamatta hiljaa Heikki Mäenpään koostama sävelteos. Kiinalaista ja Heikki Mäenpään omaa säveltämää meditatiivista musiikkia. Osa yleisöstä oli jopa haltioitunut metsän tunnelmasta ja kiitti meitä tästä uutuudesta. Toimintaa kehitetään ja jatketaan tulevina vuosina.

Koiviston Kestikievarin ja Kirkkoharjun Kahvilan pitämä Kahvila Ruusupuu toimii hyvin keskellä arboretumin aluetta. Vieraat kiittivät laadukkaista tarjoiluista ja hyvästä palvelusta. Helsingin Sanomat julkaisi heinäkuussa 2021 artikkelin ”Salaiset ja idylliset kesäkahvilat Pirkanmaalla” artikkelin. Siinä ensimmäisenä oli Arboretum Frickin kahvila Ruusupuu.

Suurin ongelma oli autojen pysäköinti. Ohjasimme pysäköinnin koulun päättymisen jälkeen Liuksialan koulun p-paikalle. Lisäksi rakensimme oman pienen pysäköintialueen tiemme päähän. Sinne ja tien reunalla olevalle nurmikaistalle sopii 27 henkilöautoa. Kaikki paikat olivat täynnä etenkin alppiruusujen kukinta-aikaan kesäkuussa.