SUOMALAINEN ALPPIRUUSU (Rhododendron). Alppiruusujen jalostus Suomessa alkoi järjestelmällisesti 1970-luvulla. Tavoitteena oli kehittää talvenkestäviä lajikkeita Pohjois-Euroopan oloihin. Työn keskus oli Helsingin yliopisto. Jalostusohjelman vetäjä oli Peter Tigerstedt ja käytännön jalostaja oli Marjatta Uosukainen, joka aloitti laajat risteytykset eri alppiruusulajien välillä.
Tavoitteena oli yhdistää näyttävä kukinta ja poikkeuksellinen pakkasenkestävyys. Monet lajikkeet kestävät jopa –30…–40 °C pakkasia, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista alppiruusuille. Ensimmäiset merkittävät suomalaiset lajikkeet julkaistiin 1990-luvulla.
Tunnettuja lajikkeita ovat Haaga, Helsinki University, Mikkeli, Pekka, Elviira, P.M.A. Tigerstedt ja Hellikki. Näiden kukkien värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaiseen, punaiseen ja violettiin. Jalostusohjelmassa kehitettiin 80-luvulla myös atsaleoja eli lehtensä talveksi pudottavia lähisukulaisia. Atsaleojen käytännön jalostaja oli Anu Väinölä, lajikkeita ovat mm. Adalmina, Illuusia, Aamurusko.
Suomalaiset lajikkeet ovat menestyneet myös muissa kylmän ilmaston maissa, kuten Ruotsi, Norja, Viro ja Kanada. Ohjelmaa pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä koristekasvien jalostushankkeista.
Kangasalan arboretumissa suomalaiset rhododendronit ovat kärsineet kylminä talvina ainoastaan nuppujen paleltumista ja atsaleat pieninä taimina jänisvaurioita.
Kuvat; Antti Harkko, Matti Frick
