Kun näkee ensi kertaa saksanpihlajan (Sorbus aria) kauniisti tuulessa välkehtivät, alapuolelta valkonukkaiset lehdet, ei heti tunnistaisi puuta pihlajaksi.
Saksanpihlaja on pieni- tai keskikokoinen, kasvutavaltaan kauniisti pyöreähkö tai leveähkö munanmuotoinen puu. Sen kookkaat, jopa 12-senttiset, pyöreätyviset ja puikeansoikeat lehdet ovat alapinnaltaan tiheästi vaaleakarvaiset. Silmuistaan puhkeavat lehdet muistuttavat keväällä hetken aikaa avautuvia magnoliankukkia. Varsinaiset kukinnot puhkeavat pihlajien tapaan kesemmällä lehtien ollessa jo täysikokoisia. Myös valkea huiskilokukinto on tiheäkarvainen. Syysväri on keltainen, ja pitkulaiset marjat vaihtavat kypsyessään väriä vihreästä keltaisen kautta oranssiin ja punaiseenkin.
Saksanpihlaja on siemenestä lisääntyvänä hyvin vaihteleva, ja Kangasalankin saksanpihlajat poikkeavat hiukan toisistaan alkuperästä riippuen.
Kangasalan arboretumin pihapiirissä on kasvanut komea saksanpihlaja jo yli 20 vuotta. Minkäänlaisia talvivaurioita ei ole koskaan esiintynyt.
Kuva; Antti Harkko